6 + 3

Huomenta ja mukavaa Sunnuntaita kaikille kivoille lukijoilleni :)

Aamu valkeni ja päätin tehdä viimeisen kaapista löytyneen testin tänään, se sattui olemaan ovulaatiotesti. Kohdallani siis näyttäisi ovistesti reagoivan raskauteen. Ei paljon tummempi testiviiva voisi olla. :)

Jostain syystä Tinypic taas haluaa taistella mun kanssa ja mä en oo tänään yhtään sillä päällä.... Eli kuva on nyt vähän väärässä asennossa, mutta pieni aamupömppis siitä näkyy kuitenkin. :) Mahaa on hieman ollut aiemminkin, mutta kyllä mä huomaan tossa jo vähän muutosta...

6+3 <3

Sitten tässä myös kuvaa masusta paita ylhäällä ja housunpänni alhaalla...:)

6+3 <3

Ja tämä viimeinen pöpötyskuva yrittää saada napattua kuvaan himmeän linea negran alun. En tiedä huomaako sitä tässä kuvassa, varsinkaan kun kuva on väärinpäin, mutta siellä se on. Ja ylettyy siis napaan asti.

Linea negra?

Muuten tähän mennessä on mennyt kaikki hyvin. Silloin tällöin vähän pahaa oloa, kertaakaan en vielä ole joutunut oksentamaan. Rinnat on kosketusarat ja nännien pigmentti on muuttunut tummemmaksi. Pissalla ei mielestäni tarvitse käydä ainakaan vielä normaalia useammin, koska käyn muutenkin joka käänteessä vessassa :D Päätä ei ole suuremmin särkenyt myöskään. Väsymys ja saamaton olo on haitanneet hieman. Sitten tekee usein mieli jotain ruokaa, mutta hetkessä alkaakin ällöttää kyseinen ruoka. Ja annoskoot on pienentyneet. Olen aina tykännyt esim päärynä-vanilja jogurtista, mutta nyt ei pysty syömään yökkäilemättä koko purnukkaa. Mitäs vielä? Paleltaa varsinkin iltaisin..... Ja naama on näppylöitä täynnä ja hiukset rasvottuu hetkessä, sitä raskauden hehkua siis odotellessa. Hajuaisti on myös parantunut ja varsinkin tupakan käry tekee pahaa (meillä siis mies polttaa, yritän saada sen siirtymään sähkötupakkaan)... Niin ja housut kiristää! Ja näköjään kun tätä mun tekstiä lukee niin ajatus harhailee eikä pysy ollenkaan kasassa... :D Riittäisköhän siis tää oireiden luettelu nyt...

Eilen kerrottiin tulevasta perheenlisäyksestä minun anopille, eli mieheni äidille. Hän oli tosi iloinen ja onnellinen, alkoi jo suunnittelemaan heidän suvussaan kulkevan kehdon petsausta.. :) Ja hän myös lupasi ostaa meille rattaat. :) Saadaan kuulemma ihan valita mitkä halutaan ja hän sitten hankkii ne. Kivaa :) Ja yksi liikuttavista hetkistä oli, kun anoppi ehdotti, että vauva saisi sitten sanoa hänen miestään (miehen vanhemmat ovat siis eronneet kuten minunkin vanhempani, ja kaikilla uudet kumppanit) myös papaksi. :) Tottakai saa sanoa, sehän on lapselle vaan rikkautta, että on niin monet isovanhemmat. Tuleva mummu myös mietti, että pitäisikö hänen nyt alkaa fammuksi, koska kukaan muu isovanhemmista ei voi fammu olla... Jääköön se nyt vielä harkintaan :)

Miehen isällä mies kertoi noin viikko sitten kun olivat yhdessä metsällä. Myöhemmin samana päivänä kun olivat päässeet metsältä kotiin, appiukko soitti minulle puolentunnin puhelun, jossa lupasi auttaa kaikin tavoin ja heiltä voisi sitten kysyä apua yms. :) Ihana appiukko! Olen kyllä sitä mieltä, että kellään (omaani lukuunottamatta) ei ole yhtä kiva perhe/suku kun miehelläni. :)

Nyt on siis vielä kerrottava isälleni ja tämän vaimolle. En yhtään osaa sanoa miten suhtautuvat. Toisaalta äitipuoleni on ainakin sanonut, ettei halua vielä mummoksi, mutta toisaalta isä ainakin suhtautuu niin lapsirakkaasti esim. naapurin pikkupoikaan, että voi olla että olisi ihan mielissään, ainakin alkuyllätyksen jälkeen... Mietittiin, että oltaisiin voitu kertoa heille asiasta tänään kun ollaan sinne menossa. Riippuu tuleeko sopivaa hetkeä. Anopille olin kirjoittanut sen aiemmassa postauksessa mainitsemani mittarimato-runon paperille, jonka olin liimannut keltaiselle kartongille ja laitoin korttiin myös perhostarran. Aika yksinkertainen toteutus, mutta ajatus oli tärkein. Mietin, että pitäisikö iskällekkin laittaa joku tollainen kortti? Anoppi joutui ainakin lukemaan pariin kertaan runon ennenkun tajusi mistä oli kyse. Oli kuulemma tajunnut jo ekalla lukemalla, mutta oli pakko kuulemma tarkistaa että lukiko oikein ilman silmälaseja :D

Sitten kun iskä tietää voidaan pikkuhiljaa kertoa myös isoisovanhemmille ja muille avoimesti. Odotellaan sitä kuitenkin vielä varhaisultraan asti, joka on muuten ensi viikon torstaina, 17.1. klo 18.00. Jännittää :)

Eikai mulla muuta nyt taas, mulla on tänään vähän ohjelmaa eiliseen löhöilypäivään verrattuna. Kohta lähden äidilleni syömään, sitten iltapäivällä menen koirien kanssa lenkkeilemään koirakavereiden kanssa ja illalla mennään miehen kanssa käymään kotikotonani, eli isälläni. :) Joten heido tältä erää!

t. Taru ja pieni 6+3

PS. Jos joku tietää, kuinka toi Tinypic ei kääntäis noita kuvia niin ohjeita saa laittaa, kiitos :)