Nyt äitikin tietää!

Voi että, tästä aiheesta olis vaikka kuinka paljon asiaa, mutta pitää kirjottaa nopeasti kun oon töihin lähdössä.

Oon ajatellut, että sittenkin kerrottais vasta sen varhaisultran jälkeen (jota muuten en vieläkään ole saanut varattu :O). Mutta eilen sattui niin hyvä sauma, että äitille oli pakko kertoa. Äiti nimittäin soitti mua lenkille ja ajattelin, että siellä olis helpompi kertoa kun jossain keittiössä kesken ruokailun :D Oli mukavasti vielä pimeetä ja kun kuljettiin koirien kanssa kokoajan eteenpäin niin ei tulisi mitään vaivaannuttavaa hetkeä. Tällasia ajatuksia siis mietin perusteluksi, että miksi kerron nyt. Ja myös se, että ollaan ainakin omasta mielestäni äidin kanssa tosi läheisiä, joten haluan myös hänen kanssaan jutella jos kaikki ei mene hyvin...

Noh... Oltiin lenkkeilty jo about 40 minuuttia kun totesin äidille, että montakohan kertaa lenkin aikana mä oon sanonu "voi että". Se sanoi ettei oo pitäny laskua, eikä ole ainakaan huomannu mitään... Mä sitten sain sanotuksi, että mä olen hänelle joutunut vähän valehtelemaan. Me kun soitetaan joka ilta ja äiti on joka ilta myös kysyny, että mitäs mulle, onko tapahtunu mitään erikoista, niin olen vaan vastannu että ei, ei mitään kurjuutta kummempaa :D No sitten kun sain tämän hänelle selitettyä niin kerroin oikeastaan näillä sanoilla, että "Jos kaikki menee niinkun toivotaan, niin susta tulee elo-syyskuussa mummu, ihan oikea mummu." Äiti oli siinä vaiheessa jo revetä liitoksistaan, onnitteli ja kyseli raskauden kestoa ja ollaanko jo käyty neuvolassa ja mitä mies on mieltä jne jne jne. Ihana reaktio. :) Pelkäsin, että ainakin sanoisi, että kun ollaan niin nuoria (22v & 24v), että onhan meillä koko loppuelämä aikaa hankkia lapsia, että miksi nyt, mutta ei. Äiti jaksoi toistaa kuinka iloinen yllätys oli ja kuinka hän ei varmaan saa nukuttua kun miettii vaan potkupukuja.. :D

Äitin kanssa oli mukava puhua ja vähän vertailla meidän raskauksia. Äiti nimittäin sanoi, että hänellä ei ole koskaan ollut pahoinvoitia, joten en siitä siis kauheasti panikoi jossei minullakaan ole. :) Mainitsin kuitenkin äidille, että nyt ollaan vielä tosi alussa, että ei kannata ostaa niitä potkupukuja IHAN vielä. :) Oli kyllä ihanaa kertoa äidille ja vielä ihanampaa on nyt kun hän tietää, asiasta voi vihdoin puhua :)

Me käveltiin yhteensä tunti ja heidän kotipihalla kanssa hetki juteltiin, kunnes jätin tulevan mummun köpöttelemään kotiinsa ja me jatkettiin koirien kanssa vielä ulkoilua kotimatkan merkeissä viitisen minuuttia.